Tutustumiskohteena siirtymämuotoilu— Transition Design
Tieteenala, joka mahdollistaa muotoiluajattelun, systeemiajattelun ja tulevaisuusajattelun yhdistämisen konkreettisiksi toimintatavoiksi, joilla voidaan edistää kestäviä tulevaisuuksia. Miksi en ollut kuullut siitä aiemmin? Siksi, että kyse on nousevasta tieteenalasta, jonka käytäntöjen harjoittajia on vasta vähän koko maailmassa.
Tulevaisuus kiinnostaa
Tulevaisuutta tutkitaan monilla tieteenaloilla, mm. tulevaisuudentutkimuksessa. Tutkitaan myös erilaisia tapoja, joilla palvelumuotoilu voi olla tukena viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa ja hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Palvelumuotoilun ja tulevaisuustutkimuksen yhdistämisestä on kehitetty myös liiketoimintaa, esimerkiksi tulevaisuusmuotoilun näkökulmasta. Ennakointi kiinnostaa laajasti eri sektoreilla. Julkisen hallinnon, eri organisaatioiden ja toimijoiden yhteistyöalustoilla, esimerkiksi Työ 2.0 Labissa, Törmäämön* perjantaiaamupäivissä tai Helsingin seurakuntien Tilannehuoneessa puhutaan systeemiajattelusta, ennakoinnista ja vaikuttavuudesta sekä viheliäisistä ongelmista. Valtionhallinnossa on juuri julkaistu hieno ekosysteemisivusto.
Mihin tarvitaan vielä uusi tieteenala?
Lähdin etsimään vastauksia osallistumalla Transition Design Sprintiin, joka järjestettiin 3AMK-yhteistyönä.
Siirtymämuotoilu on monitieteinen tieteenala, joka yhdistää muutoksen, antropologian, designin ja kestävyystutkimuksen metodeita ja teorioita identifioidakseen ja analysoidakseen viheliäisiä ongelmia ja luodakseen prosesseja ja yhteistyömalleja saavuttaakseen positiivisia pitkän tähtäimen yhteiskunnallisia muutoksia, tiivisti sprintin vetäjä Zeynep Falay von Flittner. Itse kiteytän näkökulmani ajatukseen:
Siirtymämuotoilu on muotoiluajattelua ja -työkaluja hyödyntävää systeemitason yhteiskunnallisen muutoksen johtamista kohti oikeudenmukaista kestävyyttä.
Isoja asioita, huomaan. Siirtymämuotoilun menetelmiin tutustuminen toi kuitenkin itselleni toivon ja optimismin. On oikeasti mahdollista tehdä jotakin sellaisille asioille, jotka tuntuvat lähes mahdottomilta muuttaa.
Oma sprinttiryhmäni tutustui nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien viheliäiseen ongelmaan. Huomasimme sen olevan linkittynyt niin irtautumiseen luonnosta kuin kytkeytynyt moninaisiin yhteiskunnallisiin virtauksiin. Ja samalla niin koulumaailmaan, odotuksiin vanhemmuudelle kuin nuoren omiin kysymyksiin. Mitä pitäisi tehdä, että vuonna 2050 voitaisiin olla tilanteessa, jossa tätä viheliäistä ongelmaa ei enää ole olemassa? Tällaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia siirtymämuotoilun menetelmillä.
Siirtymämuotoilun menetelmiä
Millaista olisi kulkea kohti vuotta 2050, jossa nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat eivät enää ole viheliäinen ongelma? Esimerkiksi silloin voivat mielen mahdolliset sairaudet olla osa normaalia elämää. Nuortenasiainvaltuutettu on toiminut jo 20 vuotta ja moninaiset osallistavat toimet ovat johtaneet nuorten äänen vahvempaan kuulemiseen heitä koskevassa päätöksenteossa. Biokellon merkitys on ymmärretty, hallitusohjelmat ovat johtaneet perheiden hyvinvointia lisääviin toimiin ja erilaiset oppimistyylit otetaan huomioon opetuksessa. Vaikuttavuuden arviointi ja arvopohjainen päätöksenteko ovat normi. Tällaista tulevaisuutta ja paljon muuta kuvittelimme Transition Design Sprintissä. Pohjalla oli tilanteen juurisyiden mietintä, sidosryhmien intressien pohdinta, toivotun tulevaisuuden visiointi ja aivan erityisesti muutoksen kulkureittien eli “Transition Pathways” pohdinta.
Menetelmässä ei ole kyse ohuesta yläpilvestä, vaan enemmänkin raa’asta työstä. Ensin etsitään kaikki mahdollinen tieto kyseessä olevasta viheliäisestä ongelmasta. Kolmen päivän sprintissä saimme tästä vain maistiaisen. Oikeasti tällainen työskentelyvaihe vie helposti kuukausia. Esimerkiksi eräs menetelmän edistäjistä, Terry Irwin on näyttänyt videolla monta metriä pitkiä kanvaksia, joille on tiivistetty käsitys jonkin viheliäisen ongelman juurisyistä.
Olen tiivistänyt kuvaan yksinkertaistuksen siirtymämuotoilun prosessista. Prosessi on syklinen ja siinä kuljetaan eri vaiheiden läpi niin, että edellisiin vaiheisiin voidaan jatkuvasti palata täydentämään ymmärrystä ja parantamaan lopputulosta. Olen valinnut piirtää tämän syklisen prosessin niin, että nykyhetken kuvausta seuraa kuvaus toivotuista tulevaisuuksista**, vasta sen jälkeen kuvataan muutoksen kulkureitit. Joku toinen voisi piirtää kuvan toisin.
Sprintissä toinen vaihe oli visioida toivottuja tulevaisuuksia. Tässä vaiheessa hyödyksi on niin syväymmärrys käsillä olevasta ongelmasta kuin muotoilumenetelmien tuki. Sprintissä apuna käytettiin Zeynap Falay von Flittnerin aiheeseen kehittämää muotoilupeliä ja erilaisten persoonien pohdintoja. Käyttöön soveltuvat monet erilaiset menetelmät. Tässä vaiheessa tarvitaan erityisesti luovuutta ja mielikuvitusta.
Kolmantena sprintin päivänä etsittiin laajalle muutoskartalle muutoksen kulkureittejä. Mitä pitää tapahtua, jotta päästään kohti toivottuja tulevaisuuksia? Etsittiin kipupisteitä ja toisaalta reittejä eteenpäin niistä. Mitä tarvitaan eri tasoilla, jotta muutoksilla on mahdollisuus toteutua? Näihin eri vaiheisiin on erilaisia syväluotaavia menetelmiä, esimerkiksi Idil Gaziulusoyn kehittämä kaksisuuntaisen virtauksen skenaariomenetelmä eli Double Flow Scenario method.
Mitä seuraavaksi?
Siirtymämuotoilun menetelmiä voi käyttää erilaisten tulevaisuuteen suuntautuvien yhteiskunnallisten muutosten mahdollistamiseksi. Kyse on monitieteisestä tekemisestä ja koko tapa toimia kutsuu tekemään yhdessä, yhteiskehittämään. Tieteenala on sen verran tuore, että materiaalia siitä löytyy erityisesti englanniksi, tieteellistä tekstiä lähinnä artikkelijulkaisuista, perusteita myös mm. videoista.
Blogiteksti mahdollistaa vain pintaraapaisun kiinnostavaan tutkimuksen ja käytännön kenttään. Kytkyjä erilaiseen aiempaan ja tulevaan kehittämiseen, tutkimukseen ja käytännön toimiin löytyy paljon. Näen joka tapauksessa monia käyttömahdollisuuksia tällaiselle ajattelulle omassa arkityössäni ja eri verkostoissa. Siksi aion jatkaa tutustumismatkaani aiheeseen. Jos sinuakin asia innostaa, laita viestiä!
*Törmäämössä kohtaa asiantuntijoita eri puolilta julkishallintoa ja yhteiskuntaa tavoitteenaan oppia ja löytää uusia mahdollisuuksia tai jopa ratkaisuja yhteisiin haasteisiin, isoihin ilmiöihin. Törmäämöt ovat perjantaiaamuisin klo 8–9 Työ 2.0 Labissa ja verkossa. Mainokset tulevista Törmäämöistä löytyvät www.valtiolla.fi/tapahtumat.
** Tulevaisuuksista puhutaan ennakoinnissa, niin myös Transition Designissa monikossa, koska ei ole vain yhtä mahdollista tulevaisuutta, vaan monia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Eeva Salonen on kirkollinen kehittäjä, innostuja ja innostaja. Eeva työskentelee kehittämistyön johtavana asiantuntijana Helsingin seurakuntien yhteisessä seurakuntatyössä erilaisten kehittämiskysymysten parissa.
Eevalla on yli 15 vuoden kokemus kirkollisista kehittämistehtävistä, markkinoinnista ja tapahtumatuotannosta.
